Wuokswen agility urheilijat järjestivät 5-6.9 Ruokolahdella Kymen Pm kilpailut.
 
Kilpailin kumpanakin päivänä.
 
Morris osallistui lauantaina normaaliin ykkösluokan kilpailuun tehden tulokset HYL ja 20.


(kuva Petri Kalmari)

Milli kilpaili sunnuntaina yksilö- sekä joukkue Piirinmestaruus kisasassa. Yksilö Pm ratkaistiin kahden radan yhteistuloksen perusteella. Millille kummaltakin radalta nollat!!! Agiradan nollalla olimme ensimmäisiä ja hyppyradan nollalla kolmantena. Kokonaistuloksissa olimme ensimmäisiä :O

Kymen Piirinmestaruus yksilö kultaa!!!!! (:
Suvi-Tuuli & Milli, tuomarina Jan Vesalehto (kuva: Mirkka Kalmari)

Millin kanssa kisasimme myös WUOKS:en joukkueessa, joukkue sai tulokseksi Milli: 0, Fedja: 5. Lempi: 0, Impi: HYL.
Milli oli myös vuosi sitten medien Piirinmestaruus kultajoukkueessa ja näin kävi myös tänä vuonna.


Kymen Piirinmestaruus joukkue kultaa!!!!!! (:

Leena & Fedja, Asta & Impi ja Lempi, Suvi-Tuuli & Milli (kuva Mirkka Kalmari)

Morris oli ainut joka teki omasta joukkueestaan tuloksen, tulos 15. Eli joukkuetta ei voitu hyväksyä, koska kolme tulosta pitää saada.
 

6 rataa, 5 tulosta. Piirinmestari yksilö- sekä joukkue kultaa!!  WAU!!!
 
Hieno viikonloppu!! (:
 

Sunnuntaina (2.8) kävimme pyörähtämässä Varkaudessa Nuorten SM agilitykilpailuissa.

Morris kisasi ensimmäisen virallisen kilpailun maxi 1 luokassa.

Morris tapansa mukaan oli innoissaan. Kuuluttajan kommentit vauhtia ja vaarallisia tilanteita pääsi näin ollen syntymään monessa kohtaa radalla. Kontaktit olivat upeat. Ensimmäiseltä putkelta piti mennä A:lle, Morris teki pari kunniakierrosta A:n ali juosten. A:lta mentiin renkaalle, joka on treeneissä yleensä monen yrityksen jälkeen saatu onnistumaan, mutta nyt taitavasti ensimmäisellä kerralla läpi. A:lta putkeen ja putkesta kepeille, ja minä taas myöhässä . Kepit väärään väliin, korjaus jonka seurauksena Morris sinkosi edelliseen putkeen = HYL. Monen yrityksen jälkeen saatiin kepit onnistumaan ja valssin kautta muurille. Loppu rata olikin sitten todella tyylikäs.

Millin rata olikin jo sitten normaali kolmosluokan kiemuraa ja suoraa yhdessä.

Tuomarina Seppo Savikko, jonka kommentit medi kolmosluokkalaisille rataantutustumisen alkaessa "Vaikka tekisitte 5 tai 10 niin silläkin voi sijoittua, jos muut möhlivät, eli tsempatkaa loppuun asti virheistä huolimatta." Kyseinen kommentti sai miettimään ja päätin, että tykitetään täysillä. Millillä oli vauhtia JESS!!!!

Luulin Millin ottaneen kontakti virheen puomin alastulosta, ja pieni lannistus tuli, mutta sain kuitenkin vielä saman innon ajatellessani tuomarin kommenttia. Pääsimme maaliin hieno ja nopea rata takanamme, seuramme koulutusvastaava Sari ryntäsi onnittelemaan ja äitini. Kysyin hölmistyneenä mitenkäs se puomin alastulo. No rata olikin nolla ja ihan oikea nolla ei edes yli aikaa.

Karsintaradalta pääsi 3 parasta finaaliin ja me sijoituimme 5. Parista sekunnista kiinni, mutta jälkeenpäin turha jossitella. Itse olen todella tyytyväinen kummankin jätkän suoritukseen.

Nyt lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivitellä sivuja hiukan useammin.

23-27.7.2009

Torstaina hoidettiin vielä viimeisiä asioita ennen Hollantiin lähtöä, kuten lentohäkin hommaaminen (kiitos seurakavereille) ja ekinokokkoosi lääkitys.

Perjantai aamuna lähdettiin 9 aikaan kohti Helsinkiä. Vantaalla 12 aikaan. Kävimme pörräilemässä Tikkurilassa. Ja kohti lentokenttää 13.30.

Menimme Millin kanssa lähtöselvitykseen, jonka jälkeen Milli ja matkatavarat lähtivät jo kohti ruumaa. Kaikki oli valmista 14.30.

Itse istuskelin tunnin verran odottaen koneeseen pääsyä. Koneeseen pääsin 15.45. Lento lähti 16.25.

Lentomatka sujui nopeasti. Lento meni hyvin niin minulta kuin koiraltakin, kumpikin oli ensimmäisen kerran koneessa. Olin ajatellut että Milli oksentaisi koneessa, mutta ei. Amsterdamiin Schipholiin laskeuduimme 17.45.

Lentokenttä oli valtavan suuri, aikani seikkailtua löysin matkatavari mutta en Milliä.

Odottelin aikani kunnes kävin kysymässä lentokenttävirkailijalta. Lentokenttävirkailijatkaan eivät olleet aivan varmoja mihin ruumassa olleet koirat tuodaan. Aikamme asiaa selvitettyä Milli löytyi YKSIN hissistä.

Seuraavaksi lähdimme seikkailemaan kohti juna-asemaa. Puolentunnin ajan pyörimme lentokenttää ympäri kunnes löysin lipputiskin. Juna-asema oli lentokentän vieressä. Junamatka kohti Arnhemia alkoi 19.30. Milli oli ensimmäisen kerran junassa, myös junamatka sujui hienosti.

Arnhemissa olimme 20.45. Asemalla oli vastassa Savikon Seppo. Hotellilla olimme 21.15, vein tavarat huoneeseen ja lähdin muiden suomalaisten kanssa syömään.

Hotellin alakerrassa oli ravintola, josta oli varattu pöydät suomalaisille.

Kävin vielä pienellä lenkillä Millin kanssa, nukkumaan pääsimme 01 aikaan.

Huonekaverina meillä oli Annika ja sheltti Nero. 

Lauantai aamuna heräsin 6.30. Kävin aamupalalla ja lähdin kävelemään kisapaikalle. Yksilökilpailun ensimmäinen rata meillä oli 8.30, agirata.

Numerolla 442, Suvi-Tuuli Skyttä — Milli FIN Shetland Sheepdog suoritusaika 47,24
ihanneaika 43
ratavirheet 0,
tulos 4,24

Kävimme Millin kanssa hotelilla hakemassa kesäisemmät vaatteet.

Hyppyrata ei ole meille parasvaihtoehto kun vauhtia ei ole, mutta silti hienosti myös hypäri.



Numerolla 442, Suvi-Tuuli Skyttä — Milli FIN Shetland Sheepdog
suoritusaika 43,65 
ihanneaika 37
ratavirheet 5
tulos 11,65

Kisapaikalle oli paljon erillaisia myyntikojuja, joista kävin ostamassa tuliaisia ihan vaan koirille. Kävin hotellilla viemässä tavaroita ja syöttämässä koiran.

Takaisin kisapaikalle katsomaan finaalia.

Finaali tunnelmaa (:



Hotellille suihkuun ja takaisin kisapaikalle European Open Barbeque illalliselle. 

Tiskistä otettiin itse ruuat ja mentiin grillaamaan ne itse.

Hotellille 22.00, lenkille, suihkuun ja nukkumaan 23.30.

Sunnuntaina heräsin 7 ja kävin aamupalalla. Kävelin kisapaikalle. Joukkuerataan tutustuminen alkoi 9.

Ensin oli hyppyrata. Alku rata meni hienosti, mutta neljänneksi viimeisellä esteellä unohdin radan ja ohjasin Millin hypylle väärältä puolelta.
 

HYL.

Agilityrata oli ehkä paras viikonlopun radoista.

Numerolla 131/3 Suvi-Tuuli Skyttä — Milli Fintastic Shetland Sheepdog suoritusaika 42,18
ihanneaika 40
ratavirheet 5 (puomin alastulo)
tulos 7,18

Joukkueen sijoitus 81.

Kävimme vielä päätöskulkuueessa ja katsoimme palkintojen jaon, jonka jälkeen lähdimme hotellille.

suomalaiset sinivalkoisissa tunnelmissa (:

Kävelin hotellille, minulla oli 2 tuntia aikaa ennen voittojuhlia. Tiia oli varannut illaksi ravintolasta pöydät voittojuhlia varten.

Syötin Millin, kävin suihkussa ja rentouduin kylpyammeessa.

Lähdin illalliselle, oli mukava vaihtaa kuulumisia ja tutustua muihin suomalaisiin. Suurin osa suomen porukasta oli minulle tuntemattomia.

Pakkasin vielä illalla tavarat ja kävin nukkumaan 23

Maanantai aamuna heräsin 7.30. Kävin aamupalalla ja pakkasin vielä viimeiset tavarat. Vitikaiset lähtivät viemään minua Arnhemistas Amsterdamiin. Kentällä olimme 10 aikaan. Tiia auttoi minut lähtöselvitykseen.

Milli lähti samantien rinkkani kanssa kohti ruumaa. Kävin vielä lentokentän kaupoissa shoppailemassa tuliaisia. Koneeseen pääsin 11.30. Lento lähti 12.00. Matka meni yhtä nopeasti kuin mennessä. Kone laskeutui n. 14.10. Lentokentällä odottelin hetken tavaroita ja koiraa.

Pääsimme lähtemään kohti Imatraa 15.30.

Kotiin päästyä tuli ilon ja onnen kyyneleet kertoessa matkukuulumisia sukulaisille. Matka oli ikimuistoinen ja erittäin onnistunut.

Kiitos kaikille jotka olivat suunnittelemassa, auttamasssa ja toteuttamassa reissua!!!

Olimme viikon mökillä koirien kanssa. Ihan vaan lomaillen. No pakko myöntää että yhtenä iltana kävimme tekemässä pienen hakutreenin Morrikselle. Muuten vietettiin viikko aika pitkälle vaan laiturilla makoillen ja uiden.

Milli, siskon tyttö Iida 2 v & Morrison

Iida koulutti koiria (:





Milli uimassa (:

Lauantaina lähdimme katsomaan sukulaisteni huvijahdilla Sulkavan Suursoutuja. Seilasimme yli 8 metriä pitkällä huvijahdilla Partalansaaren ympärillä yli 4 tuntia.


Jani ja veljeni Tero soutamassa


huvijahti (:

Sunnuntai aamuna suuntasimme kohti Nastolaa. Morris starttasi ensimmäisen kilpailunsa ALO maxi joukkueessa, ja hienosti.

Joukkueessa oli siis Nepun Naperot eli Morris ja siskoja: Anna & Tarja, Sansku & Lara ja Emmi & Step.

Morris kosketti pituuteen ja pudotti kolme rimaa. Joukkue sijoittui 2.

Starttasin myös kummallakin koiralla Nuorten avo Sm.

Milli suoriutui radasta hienosti pienestä häiriö tekijästä huolimatta. Olin jättänyt Morriksen lyhtytolppaan kiinni ja valjaat repesivät, joten Morris päätti tulla kanssa radalle. Milliä ei haitannut Morriksen kannustus, minun tosi oli hankala juosta kun Morris roikkui lahkeessa kiinni. Radalta ainoastaan Millille puomin alastulo kontakti ja sekin virhe tuli ennen kuin Morris tuli radalle. Sijoitus 5.

Morriksen kanssa ei kovin pitkälle päästy radalla. Morris kävi niin kuumana että ei malttanut kuunnella, joten kepeillä meni sitten homma lopullisesti sekaisin, jonka jälkeen sitten nappasinkin koiran kainaloon ja pois radalta.

Morris sisaruksineen osallistui myös pukukilpailuun teemana Nepun Naperot. Koirilla oli vaipat jalassa ja vauvan hatut päässä, tutit roikkuivat kaulapannassa. Ohjaajilla oli mustavalkoiset mekot, olimme Neppuja.


Sansku & Lara, Anna & Tarja, minä & Morrison, Emmi & Step

Hieno sunnuntai päivä kaikenkaikkiaan.

Käytiin pyörähtämässä Kotkassa Santalahden Suhinoissa 23-24.5.

Lähdettiin lauantaina kohti Kotkan Metsolaa. Metsolasta jatkoimme matkaa Santalahteen. Starttasimme Millin kanssa lauantaina kahdella radalla toinen agi ja toinen hypäri.

Agirata:

Hypäri:

Morriksen kasvattaja Väyrysen Minna oli tuomaroimassa toisen radan. Treffasimme myös Minnan kanssa. Illalla menimme takasin Metsolaan serkkuni Johannan luo yöksi.

Sunnuntai aamuna lähdimme kisapaikalle. Millillä oli taas kaksi rataa agility ja hypäri.

Iltapäivällä lähdimme seurakavereiden Sannan, Millan ja Fredin kyydissä kohti Imatraa.

Tänään käytiin sitten ottamassa tikit pois. Haava oli parantunut hyvin, mutta kauluria pidetään vielä ensi viikkoon.

Olin torstaista-maanantaihin kotona poikien kanssa.

(sunnuntaina otettu kuva...)

Maanantai aamuna oli tarkoitus mennä jo kouluun, mutta kauluri oli liian pieni. Joten Morris pääsi nuolemaan haavaa. Aamulla poitsu ei jaksanut lähteä ulos, ja haava oli osittain auki. Yritin saada meidän "omaa" eläinlääkäriä kiinni koko aamun, mutta turhaan. Sain eläinlääkärin kiinni vasta iltapäivällä. Lähdettiin samantien Lappeenrantaan. Morris oli koko päivän paikallaan ja tärisi. Ajattelin että olisi kuumetta. Mutta kaikki oli kunnossa. Eläinlääkäri antoi lisää lääkkeitä ja vaihdettiin isompi kauluri. Kaikki kunnossa ja toipuminen jatkuu. Selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Tänään aamulla lähdettiin Lappeenrantaan eläinlääkäriin. Morris sai nukutus piikin jonka jälkeen käpertyikin hyvin nopeasti syliini nukkumaan. Jätin pojan kliinikalle ja lähdin Linnoitukseen kahville. Parin tunnin päästä mentiin hakemaan Morrista. Leikkaus oli onnistunut hyvin. Piilokives löytyi vatsaontelosta. Kannettiin poitsu autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti Imatraa. Iltapäivällä 17 oli ensimmäisiä elonmerkkejä havaittavissa. Loppullisesti Morrison heräsi vasta 20. Ilta meni kuitenkin vielä hiukan pöpperössä.

Hyvää Vappua...

Vappu vietettiinkin ihan kotosalla vaikka alunperin oli suunnitelma lähteä kaveri porukalla mökille. Alkuilta oltiin meillä saunomassa, pojat olivat innoissaan kun oli paljon rapsuttelijoita. Loppuilta sitten vietettiin kavereiden kanssa kulmilla.

Tänään käytiin Lappeenrannassa eläinkliinikka Fokuksessa rokotuksissa ja samalla hommattiin Millille passi Hollannin reissua varten. Varattiin Morrikselle leikkaus aika kastraatiota ja piilokives leikkausta varten.

Tänään oltiin Mansikkalan koulun yläasteelaisten Lemmikkieläin kurssilla vierailemassa, tai itseasias koululaiset vierailivat kentällä. Minä & Milli + Morrison sekä Tarja & Riia. Aluksi kerroin lajista eli siis agilitystä ja sitten esittelin itseni, sekä koirani. Vedettiin ihan normaalit treenit ja kerroin samalla oppilaille vielä lisää lajista.

Imatran Kennelkerhon kisoissa..
Tänään tehtiin Millin kanssa kaksi hienoa rataa. Toiselta radalta tuli puomin alastulo kontaktilta vitonen.

Ja sitten toinen rata oli puhdas nolla, ja suoritusaikaakin jäi vielä. Tämä oli siis meidän ensimäinen AVA-nolla.

...ja sitten ensimmäinen AVA-nollan palkintojenjako. (minä & Milli + tuomari Elina Hannikainen)

Oltiin eilen illalla lenkillä naapurin kanssa, kaikki kolme koiraa oli vapaana. Koirat juoksivat normaaliin tapaan hiukan edellä leikkien ja riehuen. Olimme jo melkein kotipihassa kun kaikki kolme vaan lähti. Se nyt oli ihan arvattavissa että naapurin Jimi saattaisi lähteä niin kuin mein Morrisonkin, mutta mein Milli. Milli kävelee aina varjona perässä.

No ei mennyt hetkeäkään kuin Milli sitten palasi ja sen jälkeen Morris. Mutta Jimi, missä se oli?

Alkoi kuulua koiran haukkua, se oli Jimi. Ääni kuulosti siltä kuin metsästyskoira haukkuisi puun alla lintua.

No lähdettiin sitten kävelemään ääntä kohti kun haukku ei lakannut.

Pääsimme erään kerrostalon pihaan kuin koira kurkkasi talon kulmalta. Koira hyppi parvekkeen alla ja haukkui kissalle joka oli parvekkeella. Aikansa kissa istui paikallaan kunnes se siirtyi naapuri parvekkeelle ja koira sitten siirtyi perässä. Menimme hakemaan Jimiä, se repi itsensä pannasta irti. Yllättäen kissa olikin maassa koiran kanssa. Kissan omistajat katselivat ikkunasta. Kissa sähisi ja koira ulisi sekä haukkui. Viereiselle parvekkeelle tuli n. 30 v mies, joka huusi että ottakaa koiraa hännästä. No minä seisoin kadulla Millin ja Morriksen kanssa. Naapurin mies hyppäsi parvekkeelta ja otti koiran pois ja kantoi kadulle minun viereeni. Irroitin Millistä hihnan ja kiedoin sen Jimin kaulaan, koska panta oli hävinnyt.

Siirryin koirien kanssa valoon katsomaan, että kuinka pahasti rähinässä kävi. Jimin omistajalla oli käsi auki, koira oli verinen kuten myös kissa. Lähdimme kotiin katsomaan onko Jimillä kuinka pahoja haavoja. Pyyhin verta pois koirasta ja lopputuloksena oli vain pieni vekki kuonossa ja takajalassa. Enemmän Jimin omistaja otti rähinässä turpaan kuin koira.

Onneksi ei siis käynyt pahemmin.

Jos koira ei osaa kävellä hihnassa edes nätisti niin pitää sitten kokeilla pyöräilyä.

Ite en oo pyöräilly varmaan kahteen vuoteen kunnolla ja sit pitäis lähteä pyöräilemään koirien kanssa.No lähdin silti.

Milli juoksee nätisti kuten aina mutta Morris.

Pyöränrenkaassa oleva heijastin oli Morriksen mielestä erittäin mielenkiintoinen ja sitä sitten yritettiin jahdata.

Sitten kun liikenteessä en ole ainoastaan minä hölmöilemässä koirieni kanssa vaan siellä on niitä mummoja Fifin kanssa niin HUH HUH!!!

Oltiin ainakin kolme kertaa ojassa, mutta sentäs ehjin nahoin kotona. Ehkä ensi kerralla jätän pyörän kotiin ja lähden kävellen liikenteeseen. Ei tuo pyöräily ole minun ja Morriksen juttu, tai oppiihan se jos vaan jaksaa opettaa, mutta itse olen loukkaantunut monta kertaa ennen kuin se osaa.

Ollaanhan myö Morrin kanssa jo kaiken näköisiä lajeja keretty kokeilemaan, mutta esineruutu on vielä jäänyt harjoittelematta.

No tulipa sitten harjoiteltua sekin...

Oltiin lenkillä naapureiden kanssa, kunnes naapuri sanoi että kotiavaimet on hävinny. Naapuri totesi että osaahan Morris etsiä ihmisiäkin metsästä niin miksi se ei nyt yksiä avaimia löytäisi.

Päätin et voihan sitä aina kokeilla. Aikamme harhailtuamme Morris pysähty ja alko kaivamaan. Morris tuli miun luokse ja alko kiertää ympyrää. Lähdin seuraamaan ja YLLÄTYS ne löyty.

Eli siis myö ollaan ihan valmiita pelastus- ja palveluskoiria Ei sitä tarvitse edes treenata..

Ajattelin jo yhtenä päivänä että vihdoin tuo penska on kasvanut isoksi ja lopettanut tuhoamisen. Mutta EI.

Tulin torstaina koulusta kotiin ja kämppä oli taas niin räjähdyksen jäljiltä. Lelut oli tuttuun tapaan ympäri taloa ja pari pehmoa oli revitty, se ei ollut yllätys.

Tähän asti tuhot ovat olleet yllättävän pienet mitä nyt sähkövatkain, vesivahinko, pari laturia, ovenkarmista puuttuu pieni pala, pehmoleluja, kengät jne. No lista kasvoi tänään, MP3-soittimella.

JIPII!! Hypin taas kerran riemusta..

No eihän se ole kuin yksi MP3-soitin, mutta kun se ei ole minun vaan se oli lainasoitin.. niin ja kun siinä ei ollut vaan paria hampaanjälkiä kuten kamerassa tai kaukosäätimessä, vaan se oli niin osissa kun sen voi vain laittaa. Jopa kuuloke johto oli neljään osaan syöty.

Viime keskiviikosta lähtien olen ollut kovassa kuumeessa, 38.4 - 39.8 välillä ollut kuume koko ajan. Sunnuntaina sitten koirat lähtivät hoitoon, kun en jaksanut enää nousta edes sängystä. Sunnuntaina kävin myös päivystyksessä, josta sain antibiotti kuurin ja selvisi myös, että minulla on poskiontelo tulehdus ja jänisrutto.

Maanantaina kävin uudelleen lääkärissä ja verikokeisessa, ei selvinnyt mitään uutta. Nyt on kuume laskenut ja olo on jo hiukan parempi vieläkin on tukkoinen olo. Pojat pääsevät tänään takaisin kotiin kun jaksaa jo liikkua paremmin. 

Saatiin tietää 18.3 eli viime keskiviikkona myös, että päästään Millin kanssa European Open 2009 kilpailuihin Hollantiin 25-26.7.2009.

Suoknuutin Jaakon kurssi....

Perjantaina kävimme roudaamassa esteet lainahalliin. Ja rakennettiin rata valmiiksi lauantai aamua varten.

Lauantaina käytiin veljeni synttäreillä, josta kiiruhdimme hakemaan koirat ja sitten hallille. Olimme 15 aikaan hallilla, Millin treeni vuoro olisi 16.30. Käytin koirat kävelyllä ja menin pällistelemään treenejä. Aikataulu oli jäljessä, ykkösryhmästä oli vielä 4 koiraa menemättä ja jokaiselle koiralle oli varattu 20 min aikaa.

Milli meni viimeisenä. Penturyhmän piti alkaa 19.30, mutta me päästiin vasta radalle Millin kanssa 19.30. Millillä ei niinkään ollut ongelmia, mutta ohjaajalla sitäkin enemmän . Poispäin käännökset meni hyvin opitulla tyylillä, mutta vielä paremmin ne menivät uudella tyylillä. Itse olin hurjan paljon myöhässä, mutta silti päästiin 28 esteelle asti. Eikä radan keskeytyminen ollut Millin vika, vaan minun. Juoksin suoraan estettä päin ja makasin sitten mahallani maassa ja jalassa pari vekkiä.

No vihdoin oli penturyhmän vuoro. Morris meni toisiksi viimeisenä. Jaakko oli lähdössä 23 Kylpylälle Tanjan ja Kristan kanssa syömään, mutta kello lähestyi sovittua aikaa ja vielä oli kolme koiraa menemättä. Tanja ja Krista lähti jo Kylpylälle, koska kokki lähtisi pois 23.30 ja siihen mennessä pitäisi ruuat tilata. Morriksen kanssa mentiin sitten radalle varmaan 23.30. Morriksen kanssa päästiin 8 esteelle asti kunnes ohjasin ohi esteen. Jaakon tyylinä oli niin pitkälle kunnes tulee eka virhe.

Jaakon kommentti: "Koirakkoon mahtuu vain yksi säheltäjä..."

Sai minut tajuamaan, että tosiaan minä pystyn rauhoittumaan koira ei, ainakaan niin helposti kuin minä. Heti alkoi mennä paljon paremmin kun ohjasin rauhallisesti. Sama ongelma tietysti kuin Millinkin kanssa eli poispäin käännökset, jossa minä en vain osannut ohjata oikein.

Kotiin päästiin lähtemään puolen yön aikaan. Eikä mennyt kovin kauaa kun oltiin sängyn pohjalla.

Sunnuntai aamuna koirat käänsivät vain kylkeä. Mutta kun treeni kamppeita alettiin pakkaamaan alkoi eloa löytyä.

Sunnuntaina pidettiin kiinni aikatauluista, koska Jaakon piti keretä junaan. Kyllähän me tietysti olisi Jaakkoa vähän pidempää pidetty meidän kouluttajana. Sunnuntaina oli mielenkiintoinen putki hässäkkä rata. Selvisimme Millin kanssa 15 esteelle asti. Samat asiat oikeastaan kuin edellisenäkin päivänä. Pieniä ohjaus seikkoja käsi liian korkealla ja edelleen poispäin käännökset. Morriksen kanssa päästiin 5 esteelle asti kunnes pujahdettiin väärään putkeen. Opeteltiin kepeille lähetystä ja opittiin miten voidaan opettaa keinu.

Ratapiirrokset myöhemmin....